Harjoittelu loppui

Perjantai oli viimeinen päivä harjoittelupaikassa. Kun on kolme kuukautta ollut samojen ihmisten kanssa tekemisissä, oli aika tunteellista erota. Toki heille vaihtelu on tutumpaa, opiskelijoita ja vapaaehtoisia tulee ja menee, mutta varsinkin ulkomaalaiselle kävijälle kokemus on ainutlaatuisempi. Harjoittelupaikan johtaja sanoi aloittaessani, että keskuksessa on koko ajan kaaos, ja se pitää osittain paikkaansa. Kaikilla oli koko ajan kiire ja hirveästi ei ohjausta ja keskusteluja ollut harjoittelun aikana, piti vain tarttua työtehtäviin ja olla oma-aloitteinen. Mutta kaiken kaikkiaan harjoitteluajasta jäi positiivinen fiilis, tämän ajanjakson muistaa varmasti lopun elämäänsä!

Viime viikonloppuna ehdin käymään vielä Skotlannin puolella Glasgowssa ja Edinburghissa. Todella kiehtovia ja kauniita kaupunkeja molemmat. Turistibussikierroksella pääsee näkemään monia eri paikkoja, voi pysähdellä ja käydä vierailuilla eri käyntikohteissa ja jatkaa taas matkaa. Huono puoli on se, että kun muutaman päivän aikana yrittää käydä monessa paikassa, jäävät vierailut pintapuolisiksi. Edelleenkin tahtoisin nähdä maaseutuelämää, mutta täytyy tehdä tänne joskus uusi reissu, vuokrata auto ja oleilla eri paikoissa pidemmän kaavan mukaan. Eli joku päivä vielä palaan!

Ehkä mieli orientoituu jo kotiinpaluuseen ja on käynnissä jonkinlainen psykologinen siirtymäriitti, koska huomaan ajattelevani kodin ihania asioita ja tämän paikan huonompia piirteitä. Nyt tuntuu jo nimittäin, että harmaita kivikolosseja on tullut nähtyä ja kuvattua jo ihan omiksi tarpeiksi :D Kaupungin häly ja melu riittävät ja on ihana palata omaan pikku maalaiskylään rakkaiden ja tuttujen ihmisten pariin. Ja toivottavasti tyytyväisyys kotona kestää enemmän kuin pari viikkoa, ei jaksa ihan heti ajatella millekään reissulle lähtevänsä.

Kannustan kaikenikäisiä ihmisiä lähtemään vaikkapa tällaiseen opiskelijavaihtoon, jos vain elämäntilanne sen sallii. Itsellä oli helppo lähteä, koska lapset ovat jo muuttaneet omilleen. Ja nyt alkaa minullakin uusi elämänvaihe, koska ensimmäinen lapsenlapseni syntyy ihan näinä  päivinä!

Kiitän kaikkia blogin lukijoita mielenkiinnosta ja toivotan Hyvää Joulun odotusta!

Viimeiset viikot harjoittelussa

Kyllä aika sitten on mennyt nopeaan. Viimeiset harjoitteluviikot menossa, ei millään voisi uskoa että jo yli kaksi kuukautta Liverpoolissa oloa on takana. Harjoittelussa kaikki rullaa ennallaan, teen edelleen töitä casework -tiimissä. Uusia paikallisia sosiaalityön opiskelijoita on tullut remmiin mukaan, on kiva tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla heidän kokemuksiaan opiskelusta. Koulutusjärjestelmä on täällä hiukan erilainen. Itse opiskelen siis alempaa korkeakoulututkintoa ja koulutuksen kesto on 3,5 vuotta. Täällä sosiaalityöntekijät valmistuvat korkeakoulututkintoon ja ammattiinsa kolmessa vuodessa. Tällaista ammattikorkeakoulutyyppistä opintomuotoa täällä ei tietääkseni ihan suoranaisesti ole. Täkäläiset opiskelijat ovat tekemässä 100 päivän eli n. viiden kuukauden harjoittelujaksoa.

 

Vapaa-aikakin on ollut vauhdikasta. Kävin Nickelbackin konsertissa lokakuun lopulla. Oli kyllä hieno kokemus sekin paikalla oli yleisöä n. 10 000. Olen myös matkaillut hieman mm. Southportissa, Llandudnossa ja Conwyssa Walesin puolella, sekä Yorkshiressa Scarboroughissa, Whitbyssa, Middlesbroughissa, Yorkissa sekä Goathlandissa, eli Sydämen asialla tv-sarjan kylässä Aidensfieldissä. Pettymyksekseni "Aidensfield Arms" eli pubi oli talviaikataulussa ja suljettuna, mutta autokorjaamon sisälle sentään pääsi. Lampaat vaeltelivat keskellä kylänraittia ja teillä kuin Lapissa porot konsanaan.

 

Marraskuu on puolessa välissä, mutta joulun lähestyminen näkyy jo kaupoissa ja katukuvissa joka puolella. Ravintolat ovat mainostaneet jo pitkään pikkujouluvarauksia ja kaduille on tullut jo valoja ja muita koristeluita valmiiksi.

Vilinää ja vilskettä

Tyttäreni ja hänen serkkunsa olivat täällä vajaan viikon vierailulla. Shoppailu taisi olla pääosissa, mutta kävimme myös päiväreissulla Chesterissä, joka on todella mukava historiallinen kaupunki noin puolentoista tunnin bussimatkan päässä. Myös museoita ja taidenäyttelyitä kierrettiin sekä kävimme katsomassa musikaalin Rocky Horror Show. Esittelin tytöille myös harjoittelupaikkani Asylum Link Merseysiden.

 

Tänään kävin vajaan tunnin junamatkan päässä olevassa Southportin kaupungissa. Kaupunki on ollut ennenvanhaan ja vielä nykyisinkin kaupunkilaisten ja lapsiperheiden "huvittelupaikka". Southportissa on huvipuisto sekä paljon erilaisia pelihalleja ja leikkipuistoja. Erikoisuutena on pitkän sillan päässä rannalla oleva vanhanaikainen pelihalli, jossa voi pelata pelejä vanhoilla pennyillä. Niitä voi siellä vaihtaa automaateista uudemmilla rahoilla. Southport on todella kaunis paikka vierailla.

 

Täällä Liverpoolissa on vieläkin lämmintä, päivisin voi olla jopa viisitoista lämmintä, ainakin kymmenisen astetta. Tuuli on silti välillä tuimahkoa ja lieköhän siksi kun meinaa flunssaa iskeä. Loppuviikosta ei meinannut ääntä lähteä, mutta apteekista löytyi apua, joten jospa tämä ohi menee nopeasti.

 

Töissä olen jatkanut Case Work työskentelyä. Viimeiset viikot on fiilis ollut työn suhteen vähän alavireistä. Vaikka englantia osaa ihan kohtuullisesti, tuntuu tuollainen työ missä on myös viranomaisyhteistyötä ja virallisia papereita täytettävinä, aika haasteelliselta ja vaikealta. Ei ole ihan helppoa tarttua puhelimeen ja yrittää esittää asiaansa ja vielä ymmärtää mitä se vastapuoli siellä sanoo. Ehkä työ rupeaa sitten sujumaan kun kolme kuukautta rupeaa olemaan lopussa ja kotiin lähtö häämöttää... Itsellä ehkä asiaa kohtaan on kovemmat paineet kuin työpaikalla, kyllä ne siellä ymmärtävät että se ei helppoa ulkomaalaiselle ole, mutta itse tietysti haluaisi osata ja opppia ja tehdä hyvän vaikutelman. Mutta muutoin harjoittelupaikka ja ihmiset siellä ovat mukavia ja viihdyn hyvin.

 

Opintoihini kuuluva harjoittelujakso pitää sisällään jonkin kehittämistyön. Harjoittelupaikassa kehittämistyöksi valikoitui arviointitutkimuksen tekeminen ruokakaupan asiakkaille. Eli haastattelu ja palautteen kerääminen ruokakaupan palveluista ja siihen liittyvistä asioista. Kyseessä on siis ennemminkin ruokavarasto (vrt. suomalainen leipäjono), josta ruokaa annetaan kerran viikossa ilmaiseksi kielteisen oleskelupäätöksen saaneille turvapaikanhakijoille, jotka ovat päätöksen jälkeen tippuneet kaikkien tukien ulkopuolelle ja ovat asunnottomia ja varattomia. Syystä tai toisesta he ovat silti vielä Liverpoolissa, mahdollisesti odottavat kotimaahan paluuta tai yrittävät vielä hakea muutosta päätökseen.

 

Kun koko ajan täytyy olla "terävänä" kielen kanssa, on uusia ihmisiä ympärillä, uusi ympäristö ja kaupunki muutenkin, uusia työtehtäviä, hälinää ja pulinaa, liikennettä ja melua, ja toki myös vapaa-ajan menoa ja meininkiä, niin kyllä uusi elämäntilanne vie kaikki mehut vaikka antaakin äärettömän paljon. Ja kun vielä pitäisi kirjoitella koulujuttuja sivukaupalla, niin ei oikein meinaa jaksaa keskittyä. Koulun vaihtoinfossa sanottiinkin, että harjoittelujaksolla voi herätä monenlaisia tuntemuksia. Ja totta, innostumisen kausi ehkä meni jo ohi, nyt huomaa niitäkin negatiivisia asioita ja oma jaksaminen on vähän kortilla. Mutta kohta tämä kolmen kuukauden harjoittelujakson viimeinen kuukausi alkaa, joten vielä pitää pinnistellä ja nauttia uusista kokemuksista ja haasteistakin, ja voin vain kuvitella miten kaihoisaa on jättää lopussa tämä kaikki taakseen, vaikka kotiinpaluukin on varmasti mukavaa. Mutta ei pidä ajatella sitä vielä :)

Kuvia

Kolmannes harjoittelusta jo takana

Viime viikko meni vauhdikkaasti kun mieheni oli täällä käymässä. Kävimme katsomassa jalkapallo-ottelun Liverpoolin Anfieldin areenalla Liverpool vs. Hull City ja täytyy sanoa, että mukana olo 54 000 muun ihmisen keskellä kuunnellen kannustuslauluja ja -huutoja oli aivan mahtava kokemus! Kävimme myös Prestonissa seuraamassa maailmanhuippuja snookerin pelaajia European Masters Qualifications välierissä, mukana oli myös suomalainen Robin Hull. Chester Zoossa meni melkein päivä, sinne on linja-autolla matkaa noin tunti, ja tuli kierreltyä myös museoita ja muita turistinähtävyyksiä. Toki tein myös töitä useana päivänä. Tällä viikolla arkirytmi jo sitten normalisoituukin ja seuraavat vieraat saapuvatkin parin viikon päästä eli tyttäreni Meeri ja hänen serkkunsa Ada.

 

Harjoittelupaikalla on aina hyvin iloinen tunnelma, niin työntekijät ja vapaaehtoiset kuin paikan kävijätkin ovat iloista ja ystävällistä porukkaa. Lähes päivittäin saa kuitenkin kuulla myös niistä ikävimmistä puolista niin lähtömaan oloissa, pakomatkalla kohdatuista vaikeuksista ja kauheuksista kuin täällä Englannissa eteen tulevista haasteista. Eräänkin miehen matka Afganistanista Englantiin oli kestänyt kuusi kuukautta, suurin osa matkasta oli tehty kävellen, osa roskamuovista tehdyissä veneissä seilaten ja osa rekka-autossa. Usein kysytään, miksei ensimmäiseksi lähetetä matkaan naisia ja lapsia. Tälläkin matkalla monet miehet olivat menehtyneet, naisilla ja lapsilla ei ole juuri selviytymisen mahdollisuuksia. Lähtiessä oletus ja toivomus on, että mies saa myöhemmin vaimonsa ja lapsensa pois kotimaastaan turvaan sinne minne hän päätyy. Monilla turvapaikanhakijoilla on onneksi jonkinlaista turvaverkkoa täällä Englannissa, osa taas on aivan yksin ja se on todella kova paikka kun tullaan maista, joissa perhe ja  yhteisöllisyys on vahvaa. Minultakin kysytään usein tervehdyksen jälkeen seuraavaksi, että kuinka perheesi voi.

 

Säät ovat olleet täällä aivan mainiot. Sadetta ei ole ollut kovin monena päivänä ensimmäisen kuukauden aikana. Tänäänkin täällä oli aamulla yli kymmenen astetta lämmintä, kun kotipuolessa oli aamulla ollut hiukan pakkasta. Toivotaan, että nätit kelit jatkuvatkin koska kuljen työmatkat pääsääntöisesti kävellen, reilu puoli tuntia suuntaansa.

Syyskuu jo "paremmalla" puolen

Aika menee täällä todella nopeasti. Harjoittelupaikassa tulee joka päivä eteen kaikkea uutta, samoin kaupunkiin pääsee sisälle ja löytää uusia paikkoja ja katuja viikoittain. Tässä välissä sain myös kaksi ystävääni Sarin ja Marketan vierailulle suomesta. Liverpoolissa kävimme katsomassa musikaalin ja kävimme myös Lontoossa, jossa seuraamme liittyi Briteissä jo pitkälle yli kymmenen vuotta asunut Johanna. Saimme vierailla Johannan kotona Lontoossa ja hän oli meille erinomaisena ystävänä ja oppaana kun vierailimme Madame Tussaudin vahakabinetissa, kävimme London Eye -maailmanpyörässä, Harrodsissa sekä kuvasimme tietysti myös Big Benin, Buckinghamin palatsin, Piccadilly Circuksen, Trafalgar Squaren sekä monia muita nähtävyyksiä. Tapasimmw myös Karelia-ammattikorkeakoulusta Liverpoolissa työmatkalla olleet kansainvälisyyspuolen Katriina Korhosen ja Liisa Timosen, joille sain kerrottua tähänastisia vaihtokokemuksiani. Harjoittelun sisällössä tuntuu olevan eri koulujen ja maiden välillä hiukan eroja, joten sain samalla kerrottua tästäkin asiasta.

 

Tämän harjoittelun aikana teen Kehittämistyö II -harjoittelun, jonka aihe alkaa olla jo selvillä. Työtehtäviä harjoittelupaikassa teen työnantajan päätösten mukaan, mutta minun on myös saatava aikaa oman projektini toteuttamiseen. Tällä hetkellä työskentelen Case Work- tiimissä, eli autamme turvapaikanhakijoita heidän ongelmissaan mm. erilaisten hakemusten täytössä. Itse olen seurannut toisten työskentelyä sekä tehnyt "triagea" eli teen pienen alkuhaastattelun ja ohjaan asiakkaan työntekijän luo. Työ on haasteellista koska niin oma kuin asiakkaankaan englanti ei ole aivan täydellistä, en tunne englantilaista yhteiskuntarakennetta enkä turvapaikanhakuprosessia vielä aivan täydellisesti. Mutta saan apua aina tarvittaessa ja kaikesta on selvitty.

 

Tulevasta viikosta tuleekin aivan erityisen mukava, kun saan mieheni Arton tänne vierailulle <3

Harjoittelupaikkani Asylum Link Merseyside

Maahanmuuttopolitiikka on täällä Englannissa erilaista kuin Suomessa. Turvapaikanhakija saa hakemuksensa käsittelyaikana asunnon, terveydenhuollon ja sen lisäksi 36,62 puntaa/viikko (n. 45 €/viikko) elinkuluihin. Jos heidän hakemuksensa hylätään, he menettävät asuntonsa eivätkä saa mistään rahaa. Silloin he tarvitsevat Asylum Linkin tapaista paikkaa, josta he saavat edes ruokaa. Yöpymispaikkoja tai rahaa Asylum Link ei tarjoa.

 

Harjoittelupaikkani on siis Asylum Link Merseyside, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten päiväkeskus, joka on avoinna puoli yhdeksästä neljään. Kävijät saavat keskuksessa aamupalaa ja lounasta ja siellä järjestetään englannin kielen kursseja, jotka täyttyivät heti ensimmäisinä ilmoittautumispäivinä. Myös naistenpiiri kokoontuu viikoittain kuin myös mm. jalkapalloryhmä ja keskusteluryhmä. Turvapaikanhakijat voivat varata vastaanotosta ajan Case Workerille, eli työntekijälle joka auttaa heitä vastaantulevissa ongelmissa. Isommissa ja haasteellisimmissa ongelmatilanteissa aika varataan sosiaalityöntekijälle. Kaikkein varattomimmat saavat mahdollisuuden ilmaiseen ruoka-avustukseen, jonka saa noutaa ruokavarastolta. Suurin osa ruuasta saadaan avustuksina kaupoista.  Osa pääsee myös ostoksille "vaatekauppaan" jossa on lahjoituksina saatuja vaatteita myynnissä nimelliseen hintaan.

 

Keskuksessa työskentelee muutama palkattu työntekijä, suurin osa työntekijöistä toimii vapaaehtoistyöntekijöinä, osalla heistä itsellään on turvapaikanhakijatausta.

 

Takana on vasta reilu viikko harjoittelua ja olen jo työskennellyt keittiössä, ruokavarastolla, vaatekaupassa, vastaanottotiskillä ja ollut seuraamassa casework -työskentelyä. Aika on jo tähän mennessä ollut erittäin opettavaista, monia ihmisiä olen kohdannut ja kommunikointikin on sujunut jo ihan mallikkaasti. Toki kaikkien puheesta ei aina niin hyvin saa selvää, mutta pärjätty on. Paljon on sisäistettävää ja opittavaa, toivottavasti saan itsekin antaa vastavuoroisesti omasta osaamisestani tälle paikalle ja ihmisille.