Tyttäreni ja hänen serkkunsa olivat täällä vajaan viikon vierailulla. Shoppailu taisi olla pääosissa, mutta kävimme myös päiväreissulla Chesterissä, joka on todella mukava historiallinen kaupunki noin puolentoista tunnin bussimatkan päässä. Myös museoita ja taidenäyttelyitä kierrettiin sekä kävimme katsomassa musikaalin Rocky Horror Show. Esittelin tytöille myös harjoittelupaikkani Asylum Link Merseysiden.
Tänään kävin vajaan tunnin junamatkan päässä olevassa Southportin kaupungissa. Kaupunki on ollut ennenvanhaan ja vielä nykyisinkin kaupunkilaisten ja lapsiperheiden "huvittelupaikka". Southportissa on huvipuisto sekä paljon erilaisia pelihalleja ja leikkipuistoja. Erikoisuutena on pitkän sillan päässä rannalla oleva vanhanaikainen pelihalli, jossa voi pelata pelejä vanhoilla pennyillä. Niitä voi siellä vaihtaa automaateista uudemmilla rahoilla. Southport on todella kaunis paikka vierailla.
Täällä Liverpoolissa on vieläkin lämmintä, päivisin voi olla jopa viisitoista lämmintä, ainakin kymmenisen astetta. Tuuli on silti välillä tuimahkoa ja lieköhän siksi kun meinaa flunssaa iskeä. Loppuviikosta ei meinannut ääntä lähteä, mutta apteekista löytyi apua, joten jospa tämä ohi menee nopeasti.
Töissä olen jatkanut Case Work työskentelyä. Viimeiset viikot on fiilis ollut työn suhteen vähän alavireistä. Vaikka englantia osaa ihan kohtuullisesti, tuntuu tuollainen työ missä on myös viranomaisyhteistyötä ja virallisia papereita täytettävinä, aika haasteelliselta ja vaikealta. Ei ole ihan helppoa tarttua puhelimeen ja yrittää esittää asiaansa ja vielä ymmärtää mitä se vastapuoli siellä sanoo. Ehkä työ rupeaa sitten sujumaan kun kolme kuukautta rupeaa olemaan lopussa ja kotiin lähtö häämöttää... Itsellä ehkä asiaa kohtaan on kovemmat paineet kuin työpaikalla, kyllä ne siellä ymmärtävät että se ei helppoa ulkomaalaiselle ole, mutta itse tietysti haluaisi osata ja opppia ja tehdä hyvän vaikutelman. Mutta muutoin harjoittelupaikka ja ihmiset siellä ovat mukavia ja viihdyn hyvin.
Opintoihini kuuluva harjoittelujakso pitää sisällään jonkin kehittämistyön. Harjoittelupaikassa kehittämistyöksi valikoitui arviointitutkimuksen tekeminen ruokakaupan asiakkaille. Eli haastattelu ja palautteen kerääminen ruokakaupan palveluista ja siihen liittyvistä asioista. Kyseessä on siis ennemminkin ruokavarasto (vrt. suomalainen leipäjono), josta ruokaa annetaan kerran viikossa ilmaiseksi kielteisen oleskelupäätöksen saaneille turvapaikanhakijoille, jotka ovat päätöksen jälkeen tippuneet kaikkien tukien ulkopuolelle ja ovat asunnottomia ja varattomia. Syystä tai toisesta he ovat silti vielä Liverpoolissa, mahdollisesti odottavat kotimaahan paluuta tai yrittävät vielä hakea muutosta päätökseen.
Kun koko ajan täytyy olla "terävänä" kielen kanssa, on uusia ihmisiä ympärillä, uusi ympäristö ja kaupunki muutenkin, uusia työtehtäviä, hälinää ja pulinaa, liikennettä ja melua, ja toki myös vapaa-ajan menoa ja meininkiä, niin kyllä uusi elämäntilanne vie kaikki mehut vaikka antaakin äärettömän paljon. Ja kun vielä pitäisi kirjoitella koulujuttuja sivukaupalla, niin ei oikein meinaa jaksaa keskittyä. Koulun vaihtoinfossa sanottiinkin, että harjoittelujaksolla voi herätä monenlaisia tuntemuksia. Ja totta, innostumisen kausi ehkä meni jo ohi, nyt huomaa niitäkin negatiivisia asioita ja oma jaksaminen on vähän kortilla. Mutta kohta tämä kolmen kuukauden harjoittelujakson viimeinen kuukausi alkaa, joten vielä pitää pinnistellä ja nauttia uusista kokemuksista ja haasteistakin, ja voin vain kuvitella miten kaihoisaa on jättää lopussa tämä kaikki taakseen, vaikka kotiinpaluukin on varmasti mukavaa. Mutta ei pidä ajatella sitä vielä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti